BUUU Positiivisuudelle?

Heti ensimmäiseksi haluan pahoitella raflaavaa otsikkoani. Tarkoitus oli vain saada sinut lukemaan lyhyen positiivisen negatiivisen saarnani. Tällä tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että tekstin aikana tulen haistattamaan pitkät negatiiviselle ajattelutavalle. Mietin kirjoittaessani tätä tekstiä, että tulen heittämään sekaan legendaarisia fraaseja, kuten "think positive" ja "if you can dream it, you can achieve it". Lista voisi jatkua loputtomiin. Aloin kuitenkin pohtimaan useimpien lukijoiden ensireaktioita: "aina samaa pas***, turha noita on enää toistaa, helpommin sanottu kuin tehty". Jos tunnistat itsesi edellä mainituista lauseista, on tämä teksti tarkoitettu juuri sinulle. Ei hätää, tunnistan itsenikin kyseisistä lauseista. Tämän takia olenkin aloittanut ajattelemaan ns. laatikon ulkopuolelta. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Kerronpa havainnollistavan esimerkin...

                    Hmmm pitäisikö joskus ajatella  laatikon ulkopuolelta?*

                    Hmmm pitäisikö joskus ajatella  laatikon ulkopuolelta?*

Harrastan kilpajuoksua ja pidän itseäni jonkin tasoisena urheilijana. Yhdessä vaiheessa uraani suhtautumiseni urheiluun oli suorastaan vakavalla tasolla: halusin menestyä arvokisoissa. Lukuisat loukkaantumiset kuitenkin vaikeuttivat tämän tavoitteen saavuttamista, enkä rikkonut enää ennätyksiäni. Tunsin lähes jokaisen kilpailun jälkeen epäonnistuneeni ja mietin paljon mitä muut ajattelivat: "eihän tuostakaan mitään tullut, lopettaisi jo ja menisi töihin". Todennäköisesti kukaan ei näin ajatellut, vaan ajatukset olivat vain minun pääni sisällä. Eräänä päivänä kurkkasin laatikon reunukselta ja huomasin lampun syttyvän. Aloin miettiä, entä mitä sitten? Onko millään loppujen lopuksi mitään väliä? Nyt alkoi varmaan kuulostaa melko negatiiviselle, mutta tällä on pointtinsa.

Onko millään mitään väliä? 

Onko millään mitään väliä? Totta kai on. Onko kaikella väliä? Ei todellakaan ole. Otin urheiluun hällä väliä -asenteen, ja aloin tehdä ilman, että välitin mistään. Tein ilman, että välitin muiden mielipiteistä. Tiettyyn pisteeseen asti tämä meininki varmasti toimii, mutta menestyäkseen täytyy vaatia itseltään enemmän. Ryhdyin kehittämään tätä ajatusmallia hieman "vakavampaan" suuntaan. Aloin yksinkertaisesti ajattelemaan asioista positiivisemmin. Jos jokin asia ei mennyt niin kuin piti, pyrin kääntämään sen positiiviseksi tai ainakin löytämään siitä jotain positiivista. Pohdin, että jo pelkästään hymyilemällä epäonnistumisille, voisi päästä pitkälle. Toki yltiöpäinen positiivisuus alkaa jossain vaiheessa varmasti ärsyttää, joten pyrin myös asennoitumaan urheiluun rautaisella järjellä. Tällä tarkoitan sitä, että en heti pyrkinyt tavoittelemaan kuuta taivaalta, vaan asetin realistisia välitavoitteita matkalleni kohti sitä ultimaattista päämäärää. Tällä tavoin saavutin enemmän onnistumisen kuin epäonnistumisen tunteita. Kilpailut alkoivat sujua ja rikoin vuosien takaisia ennätyksiäni. Nykyään juoksen enää itselleni ja teen sitä niin kauan, kuin nautin siitä.

Lopputuloksena Treenikassi ja Romukoppa

Aloin hyödyntää positiivisia kokemuksia jokapäiväisessä elämässä. Aloin valmistautua eri tilanteisiin etukäteen. Mietin työkaluja, joilla konkreettisesti käsittelisin onnistumisia ja epäonnistumisia. Työkalut jaoin tylysti kahteen eri kategoriaan: treenikassi, joka kulkee lähes aina mukanani, sekä romukoppa, jonka nimelle ei perusteluja tarvita. Romukoppaan heitin turhanpäiväisen turhautumisen pienistä asioista, kuten vaikkapa maidon läikkymisestä. Samaiseen koppaan lensi myös lapsellinen mököttäminen ja itsesäälissä rypeminen. Treenikassiin heitin huomiota herättävät aurinkolasit, joiden läpi uskallan katsoa asioita vähintään kolmelta eri kantilta sekä sähäkät juoksupiikkarit, jotka kuvaavat asennetta. Piikkareilla pääsee nopeasti karkuun, mutta tässä tapauksessa juoksen niillä haasteita kohti. Laitoin kassiin myös rakkaat kuulokkeeni, sillä musiikista saan rentoutta. Rentouden avulla elämälle on helpompi hymyillä ja epäonnistumisetkin pystyy helpommin kääntämään voitoksi.

       Miten sinä suhtaudut maidon läikkymiseen? 

       Miten sinä suhtaudut maidon läikkymiseen? 

Haistatinko pitkät negatiiviselle ajattelutavalle? Jos en, niin nyt haistatan. Jos jokin asia ei mene putkeen, on se sitten huonosti nukuttu yö, kahvin läikkyminen tai surkea sää, ei niihin välttämättä tarvitse suhtautua niin, että se olisi elämäsi loppu. Älä kuluta arvokasta elämääsi pienistä asioista valittamiseen. Hengitä pari kertaa syvään, laita päheet pleksit silmillesi, aseta syvällä bassoäänellä kaikuvat kuulokkeet korvillesi, sido piikkarisi tiukalle ja nauti matkasta...

Tekstin pääsanomat: 

1)    Kurkkaa pari kertaa negatiivisuuden laatikon ulkopuolelle, ennen kuin päätät miten suhtaudut epäonnistumisiin

2)    Hymyile epäonnistumisille, opi niistä ja käännä ne voitoksi

3)    Nauti matkan tuomista positiivisista kokemuksista ja hyödynnä niitä itsesi kehittämisessä

- Janne Hautala

*Kuvan lähde

http://media.licdn.com/mpr/mpr/p/6/000/21f/3ed/27c268b.jpg